Arjen toiminnallista harjoittelua
Huh huh…. talven jumpat on jumppailtu ja punttisalikortti on alkanut raksuttaa viime tiistaina. Ai että se syö nuukaa ihmistä, kun ei ehdi hyödyntää maksettua hyödykettä!! Eilen piti aloittaa puntteilu, mutta putkiremontti vei taas voiton. Tavara- ja huonekaluröykkiö(t) piti siirtää paikasta A paikaan B eli johonkin muualle sähkövetojen sun muun tieltä. Se oli monen tunnin urakka, jonka aikana käsittämätön määrä vanhaa, tosi vanhaa ja pääasiassa täysin turhaa kamaa siirtyi neljän hengen voimin jo valmiiksi täysiin kellarikomeroihin ja autoon odottamaan matkaa loppusijoituspaikkaansa mökille. Mutta onhan se aina positiivista, kun perhe kokoontuu yhteen fyysisen työn merkeissä ;).
Alkuun otti siis päähän. Mutta kun hiki alkoi virrata, tajusin jälleen kerran, että tässähän sitä tehdään toiminnallista harjoittelua tehokkaimmillan. Huonekalujen siirtäminen, kamojen kurottelu, kirjalaatikoiden nostaminen ja kanniskelu portaita alas sekä lattian luutuaminen varpaiden ja sormenpäiden varassa täyttävät kaikki toiminnallisten liikeiden kriteerit:
- Usea nivel liikkuu yhtä aikaa, eli eri lihasryhmät joutuvat tekemään työtä ja tiimityötä.
- Hankalat työasennot ahtaassa tilassa treenaavat tasapainoa, kehonhallintaa, liikkuvuutta ja miksei koordinaatiotakin. Mitä vähemmän keholla on tukipisteitä, sitä suurempi määrä lihaksia aktivoituu liikkeen suorittamiseksi.
- Erilaiset fyysiset ominaisuudet ovat käytössä, kun rampataan portaikossa hiki hatussa, ja välillä taas keskitytään nostamaan turvallisesti isoa ja raskasta pahvilaatikkoa (jota ei parane pudottaa, sillä samalla putoaa posliiniastiasto).
Kun koko keho työskentelee yhtä aikaa, kuluu energiaa ihan valtavasti. Ryhdyimme urakkaan hyvin syöneinä, mutta kun pääsimme kotiin kello 8, oli toisen päivällisen aika. Jälleen kerran tuli mieleen se, kuinka helppoa, halpaa (ja hyödyllistä) on korvata treeni hyötyliikunnalla. Sitäpaitsi tietotyöntekijä nauttii, kun saa välillä jotain näkyvääkin aikaiseksi ;). Hyödyllisyys onkin sitten jo kyseenalaisempi juttu – ainakin perheen nuorison mielestä…
Olikohan tässä päiväkirjamerkinnässä mitään järkeä? No olihan siinä. Juttu on itselleni synninpäästöksi ja muistin virkistykseksi, kun vuoden päästä ihmettelen onnettoman hidasta etenemistä PT-opinnoissani. Tätähän se elämä oli kahden putkiremontin loukussa. Give yourself a break!